torstai 11. joulukuuta 2014

LONG TIME NO SEE

Untitled
Heippa piiiitkästä aikaa!!

Oon virallisesti maailman huonoin bloggaaja!! Suuret pahoittelut siitä että mun viimenen postaus on tullut kesäkuussa kun vietin mun viimesiä viikkoja Calissa.. Se oli niin kiireistä aikaa, kun yritti nauttia ja elää viimeset viikot täysillä. En nyt tiiä lukeeko tätä enää kukaa, mutta jos joku tänne vielä eksyy niin ainakin tässä nyt vähän infoa siitää miten lähtö sujui ja kuinka elämä lähti rullaamaan Suomessa. Tästä tuleekin varmaan aika kilometripostaus mutta bear with me...

Graduationin jälkeen meillä alkokin sitten kesäloma, ja sitä ehti kulua n. 3 viikkoa ennen kuin koitti lähtö Suomeen. Vikoilla viikoilla olin paljon perheen ja kavereiden kanssa, rannalla ja käytiin useaan otteeseen Los Angelesissa. Yksi mieleenpainuvimmista jutuista oli juhannuksena tehty hike Hollywood -kirjaimille Losissa, josta näkymät oli todella hulppeat!
Tuntuu että siitä on niiin kauan!! Vaikka niinhän siitä on jo noin puoli vuotta. Mulla oli ongelmia kuvien siirtämisessä koneelle loppuvaiheessa joten siksi kaikki kuvat on oikeestaan kännykkäkuvia:(
Untitled
Untitled

Koko lähtemisprosessi oli tosi ristiriitanen. Halusin tottakai palata jo kotiin Suomeen, mutta samalla en olisi halunnut jättää mun ihanaa perhettä ja kavereita sinne. Host-perheen hyvästeleminen oli jotain niin kamalaa. En olisi ikinä uskonut että hostien kanssa voi syntyä niin läheinen suhde ja heistä tuli kuin toinen perhe mulle. Mulla oli läksiäiset pari päivää ennen mun lähtöä ja tosi moni mun kaveri tuli jättämään hyvästit siellä. Se oli niiin outoa, ei sitä oikeen edes uskonut että piti hyvästellä ihmisiä jotka on ollu niin olennainen osa sun vuotta ja sitten ei edes tiedä tuutko sä näkemään niitä enää ikinä..
Untitled

Viimeisenä päivänä mentiin aamulla mun parhaiden kavereiden kanssa mun lemppari ravintolaan brunssille haikeissa tunnelmissa. :( Sitten sieltä kotiin laittamaan viimeset kamat kasaan. Tunnelma kotona oli kuin hautajaisissa, kukaan ei oikeastaan puhunut paljoakaan. Aina kun yritin sanoa jotain kyyneleet vaan nousi silmiin. Pakkaaminen sujui aika kivuttomasti mun osalta koska äiti ja iskä oli ottanut mun vaatteita mukaan jo sillon ku ne kävi käymässä Venturassa. Eli mulla oli 2 isoa matkalaukkua, pienempi vetolaukku ja käsilaukku. Talosta ulos käveleminen oli tuskallista, koska oli asunut koko vuoden siellä ja yhtäkkiä vaan lähdet pois ja et tiiä millon tuut pääsemään sinne uudestaan.
Kaikki AFS-vaihtarit tuotiin yhden vapaaehtoisen talolle, eli mun host-perhe ei siis vienyt mua suoraan lentokentälle. Ajomatka kotoa kesti siis noin 40minuttia tuonne talolle ja sen aikanakin tunteet oli pinnassa itse kullakin. Oltiin käyty vielä edellisenä päivänä kaupungilla host-äitin kanssa ja oli tosi vaikeeta kävellä tuttujen paikkojen ohi muistellen kaikkea mitä on kokenut siellä. Niimpä ajaessa pois Venturasta pelkkä maisemien katselu toi niin haikeen fiiliksen. Kun saavuttiin vapaaehtoisen talolle viimestään silloin aukesi hanat. Tulee kyyneleet silmiin pelkästään kun miettii sitä! Halasin miljoona kertaa vuorotellen host-äitiä, -isää ja siskoa. Kukaan ei saanut sanottua melkeen mitään. Mä tiesin jo ennen lähtöä että en tuu saamaan suustani mitään järkevää siinä tilanteessa joten olin kirjottanu pitkän kirjeen perheelle missä kiitin niitä ihan kaikesta. Luvattiin lähtötilanteessa kuitenkin pitävämme yhteyttä ja että he tulisivat Suomeen käymään jo ensi kesänä!! Lopulta oli pakko jättää viimeset hyvästit ja seisoin talon portailla ja vilkutin mun hosteille kun ne ajoi takasin kotiin..

Olin ihan hajalla siitä, mutta samalla olin innoissani että pääsisin Suomeen näkemään kaikki rakkaat. Tilannetta helpotti muiden vaihtareiden saapuminen paikalle ja yhdessäolo. Talo jossa vietettiin tää viimenen päivä oli mielettömän hieno: hengailtiin uima-altaalla, juteltiin ja illalla pidettiin jäähyväiset BBQ merkeissä. Oli ihan kiva tapa järjestää lähtö näin, että me kaikki vaihtarit saatiin yhdessä mennä lentokentälle ja olla toistemme tukina.
Meidän lähtö Los Angelesiin oli kello 3 yöllä. Eli nukuttua ei oikeastaan tullut, ellei lasketa parin tunnin päikkäreitä yhdellä sohvalla jossa meitä retkotti 8 ihmistä. Oltiin juttelemassa siinä ja yhtäkkiä kaikki vaan nukahti.. Yöllä sitten lähdettiin bussilla kohti Los Angelesia jossa meidät vietiin paikalliseen hotelliin odottamaan lentojamme. Emmekä olleet ainoat vaihtarit siellä.. Kaikki etelä-Kalifornian AFS vaihtarit oli tuotu sinne eli meitä oli monta sataa!! Mun ja 4 muun Suomi-vaihtarin lennot oli seuraavana aamupäivänä, joten hengailimme hotellilla noin 8 tuntia tuskallisesti odottaen lentoamme. Olotsuhteet ei olleet maailman mukavimmat koska unta ei ollut saanut yhtään ja halusi vaan jo sinne lentokentälle. Mutta viimein me sinne päästiinkin ja lennolle kohti Amsterdamia! Oli hauskaa muuten että me kaikki suomalaiset puhuttiin enkkua siihen asti kun nähtiin lisää suomivaihtareita Amsterissa. Ei vaan tuntunut järkevältä puhua suomea!! Suomi tökki eikä kuulostanut enää luonnolliselta.. Jatkolennolla Amsterdamista Helsinkiin olin niin hermostunut etten pystynyt tehä mitään! Istuin vaan kirjaimellisesti paikoillani ja tuijotin eteenpäin. Jännitti niin paljon nähä kaikki lentokentällä!!

Ja vihdoin kun laskeuduttiin Helsinki-Vantaalle iski se fakta tajuntaan että nyt oon takasin Suomessa. Kaikki näytti samalta mutta tuntu niin erilaiselta. Oli maailman ihaninta nähdä perhe, poikaystävä ja kaverit lentokentällä!!! Sen 10,5kk jälkeen mikään ei voita sitä fiilistä :') Oltiin muutettu mun vaihtovuoden aikana uuteen kotiin, joten lentokentältä suunnattiin siis sinne. Olihan se aikamoinen shokki mennä suoraan uuteen asuntoon mutta hyvin kaikki lähti käyntiin! Kesä meni mökkeillen, festareilla ja tietysti kavereiden kanssa hengaillessa.
Varsinkin metrolla ja bussilla meneminen tuntu niin oudolta aluksi. Tuntu ihan ku oisin turisti omassa maassa :D niin hassu fiilis! Sanoisin että kaiken tottumiseen kunnolla meni noin pari kuukautta. Oli ihanaa kun oli niin lämmin kesä ja pystyi olemaan paljon ulkona!
Untitled
Untitled
Nyt kun koulu on jatkunut ja käyn siis kakkosluokkaa lukiossa, sanoisin että ajoittain se harmittaa tosi paljon että en oo abi. Oon kuitenkin normaalisti mun kavereiden kanssa jotka on abeja, mutta oon myös tutustunu muutamiin tyyppeihin kakkoseltakin. Ja onhan meillä tulossa kaikkea kivaa muutenkin nyt kakkosella niinkun esim. wanhat!! Koulu sujuu kyllä muuten hyvin, mutta voin sanoa että ruotsi ei todellakaan. Tuntuu etten ois ikinä opiskellukkaan kyseistä kieltä (oon lukenut sitä 4. luokalta asti) ja sen kanssa oonkin tarvinnut eniten tsemppausta. Mutta muuten on kiva olla takasin suomalaisessa koulussa!
Untitled
Puhun mun host-perheen kanssa viikottain ja skypetellään noin pari kertaa kuussa, ja kuten jo sanoin niin ne suunnittelee matkaa tänne Suomeen ensi kevääksi. Haluisin mennä tosi paljon käymään niilläkin, mahdollisimman pian. Nyt kuitenkin keskityn mun elämään täällä Suomessa :)

Siinä vähän kuulumisia viimeiseltä puolelta vuodelta!! Mun on pitänyt kirjottaa niin monta kertaa tänne, mutta tää on jäänyt niin taka-alalle Suomeen tulon jälkeen. Pahoittelut siitä :( ja kiva jos joku vielä lukee tätä! Nyt en ainakaan tänne puolelle enää kirjottele, mutta jos päätän joskus luoda uuden blogin (kun tämän kirjottelusta kuitenkin tykkäsin tosi paljon) niin laitan tänne linkkiä :)

Hyvää joulun odotusta kaikille!!